maanantai 22. lokakuuta 2012

Margaret Weis & Tracy Hickman: Lohikäärmeen raivo

Syrjähyppy Williamsin Etelänmaasta Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin luoman viikinkiseikkailun pariin. Lohikäärmeen raivo on kolmas osa Lohikäärmelaivat nimisessä sarjassa. Edellinen osa jätti sarjan päähenkilön Skylanin miehistöineen vaikeaan tilanteeseen. He olivat juuri paenneet orjuudesta jumala Aelonin Sinarian kaupungista laivallaan Venjekarilla. Sinarian joukot johtajanaan Skylanin petturi serkku Raegar ovat aivan heidän kannoillaan. Edessä päin taas on toisen viholliskansan jättien laivasto ja heidän jättiystävänsä Kantaja on kuollut.
Tästä tilanteesta kirja siis lähtee liikkeelle. Raegar, joka palvoo Aelonia, pyytää Aelonia tuhoamaan Skylanin ja jättitursas hyökkää heidän kimppuunsa. Onneksi vedenkansa Akviinit pelastavat heidät, mutta syyttävät heitä sitten heidän kaupunkiinsa hyökkäämisestä ja vangitsevat heidät.

Skylanin jumalat odottavat tämän etsivän viittä Vektian henkiluuta, joiden avulla he saisivat käyttöönsä luomisen mahdin ja voisivat karkoittaa jumala Aelonin. Yhden Skylan ystävineen on jo saanut varastettua Raegarilta ja yhden jätit varastivat heiltä. Kolmen muun olinpaikka on kuitenkin arvoitus. Myös jumala Aelon havittelee henkiluita Raegarin ja tämän tuoreen vaimon Treian avulla.

Lohikäärmelaivat on aika lailla sitä samaa mitä Weisin ja Hickmanin kirjat yleensäkin ovat. On hyviä ja pahoja jumalia, ja kummallakin puolella on omat ihmispalvojansa, joiden toimien kautta jumalat sotivat keskenään. Lohikäärmeen raivossa sattuu ja tapahtuu, kun ihmisiä siepataan ja pelastetaan, juonitellaan toisten päänmenoksi ja vähän taistellaankin. Taisteluja oli kyllä tässä kirjassa harvinaisen vähän luultavasti sen takia, että suurin osa kirjan tapahtumista tapahtuu akviinien kaupungissa, ja akviinit ovat hyvin rauhanomainen kansa. He eivät sodi, eivätkä vuodata toistensa verta. Akviinit ovat muutenkin mielenkiintoinen kansa. He elävät paljon veden alla ja siksi heidän ihonsa on vihertävä. Akviinien parissa myös sukupuoliroolit ovat kääntyneet päälaelleen. Naiset hallitsevat ja ovat sotureita (mikä oli outoa, kun koko ajan toittotettiin sitä heidän rauhanomaisuuttaan). Miehet taas ovat kotona hoitamassa lapsia.

Lohikäärmeen raivo ei kovin suuria tunteita herättänyt. Vasta viimeinen kymmenen sivua teki suurimman vaikutuksen ja yllätti aika tavalla. Ainakin jännittävät loppukoukut Weis ja Hickman osaavat tehdä. Kirja loppui taas niin mielenkiintoiseen tilanteeseen, että seuraava osakin on pakko lukea.
Arvosana: 3/5

Margaret Weis & Tracy Hickman: Lohikäärmeen raivo (The Rage of the Dragon)
Lohikäärmelaivat #3
Jalava 2012
s.272

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti