keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Rick Riordan: Pedon varjo

Linkki sivulle, mistä lainasin kuvan.
Viimeinkin sain tämän Kanen sisaruksista kertovan trilogian viimeisen osan käsiini.

Kaaoksenjumala Apep on päässyt vapaaksi ja uhkaa tuhota maailman. Osa taikureista uskoo, että kaikki on Kanen perheen syytä ja haluaa tappaa heidät. Tästä lähtökohdasta Carter ja Sadie Kane lähtevät liikkeelle tarkoituksenaan pelastaa maailma ja tuhota Apep. He keksivät suunnitelman, joka saattaa toimia, mutta avukseen he tarvitsevat vaarallisen hengen Setnen.

Pedon varjo oli vauhdikas loppuhuipennus Kanen aikakirjat trilogialle. Perusjuoni on sama kuin muissakin Riordanin kirjoissa: parin päivän päästä on jokin päiväntasaus/seisaus, jolloin tapahtuu maailmanloppu, jollei sankariporukka saa ennen sitä jotain tehtävää suoritettua. Siitä huolimatta kirja ei ole tylsä. Tapahtumia riittää, kun pitää päästä karkuun metsästyksenjumalatar Neithiltä, taistella jättiläisvirtahepoa vastaan ja vaeltaa läpi demonien maan, puhumattakaan viimeisestä taistelusta Apepia vastaan. Carterin ja Sadien naljailua toisilleen on hauska lukea, mutta heidän sanojensa alta huomaa, että he kaikesta huolimatta rakastavat toisiaan. Rakkaushuoliakaan ei puutu, kun Sadie ei osaa päättää tykkääkö enemmän Waltista, jolla ei ole enää paljon elinaikaa jäljellä, vai hautajaisten ja kuoleman jumalasta Anubiksesta, jonka kanssa hän ei saisi olla missään tekemisissä toisten jumalien mielestä.

"Kerran olin bunkkerissa Charing Crossin asemalla ja kyttäsin tappavaa riistaa, joka tunnetaan nimellä nallekarkit."
Neithin silmät suurenivat. "Ovatko ne kovinkin vaarallisia?"
"Hirvittävän vaarallisia", vastasin. "Yksittäin ne näyttävät pieniltä, mutta ne liikkuvat aina isossa laumassa. Ne ovat tahmeita, lihottavia - oikein tappavia. Siellä minä olin, aseenani vain kaksi puntaa ja metrolippu, ja nallekarkit rupesivat ahdistelemaan, mutta sitten... Antaa olla. Sittenpähän näette, kun nallekarkit hyökkäävät kimppuunne."
(Pedon varjo s. 261)

Pedon varjo oli kaiken kaikkiaan hauska ja vauhdikas kirja. Parasta kirjassa ehdottomasti oli sen huumori, joka on taattua Riordania. Jo lukujen nimien lukeminen saa nauramaan. Kirjan loppu antoi toivoa, että ehkä joskus saamme lukea lisää Carterin ja Sadien seikkailuista.
Arvosana: 4/5

Rick Riordan: Pedon varjo (The Serpent's Shadow)
Kanen aikakirjat 3
Otava 2013
s. 393

30Koetus tilanne: 8 253 / 30 000

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti