tiistai 5. maaliskuuta 2013

Susan Cooper: Pimeä nousee sarja

Kuvan lähde: www. risingshadow.fi
Pitkään lukulistallani on jo keikkunut Susan Cooperin Pimeä nousee sarja. Pari viikkoa sitten alkoi tehdä mieli lukea jotain klassista fantasiaa vaihteen vuoksi. Tämä sarja vaikutti sopivan sen halun tyydyttämiseen.

Ensimmäisessä kirjassa Yllä meren alla kiven sisarukset Simon, Jane ja Barnie viettävät kesää Cornwallin Trewissickissä. Leikkiessään tutkimusmatkailijoita he löytävät vanhan pergamentin, jonka avulla he pääsevät pääsevät Graalin maljan jäljille. Apunaan lapsilla on isosetä Merry.

Toisessa osassa Pimeä nousee tutustutaan Williin, joka saa yhdentenätoistantena syntymäpäivänään kuulla olevansa nuorin Ikivanhoista, jotka taistelevat Valon puolesta Pimeää vastaan. Ensimmäiseksi tehtävänään Will saa etsiä kuusi tunnusta. Opastajanaan Willillä on Merriman, joka on edellisestä osasta tuttu isosetä Merry.

Kuvan lähde: www.wsoy.fi
Kolmannessa osassa Viheriä noita Simon, Jane ja Barney lähtevät viettämään pääsiäislomaa Trewissickiin ja samalla etsimään varastettua Graalin maljaa. Myös Will pääsee paikalle. Trewissickissä vietetään juuri silloin juhlaa, jossa naiset rakentavat Viheriän noidan, joka lopuksi uhrataan merelle. Jane tuntee kummaa yhteyttä Viheriään noitaan ja säälii sitä. Silloin Jane saa kuulla, että Viheriällä noidalla on salaisuus, jota myös Pimeän kätyri tavoittelee.

Neljännessä osassa Will menee Walesiin toipumaan vakavasta sairaudesta. Pian Will kuitenkin huomaa tällä kertaa etsivänsä kadonnutta harppua, jonka avulla pystyisi herättämään Nukkuvat. Avukseen Will saa salaperäisen albiinopoika Branin. Pimeä on tietenkin jälleen kerran estämässä Willin pyrkimyksiä tällä kertaa kuningas Harmaan ja tämän harmaiden kettujen avulla.

Viidennessä osassa Hopeapuu Will on jälleen päässyt kyläilemään sukulaistensa ja Branin luo Walesiin. Myös Simon, Jane ja Barney ovat siellä viettämässä lomaansa. Aluksi Will ja Bran matkustavat Kadotettuun maahan etsimään kristallimiekka Eriasta. Sen jälkeen onkin jo aika viimeisen taistelun Valon ja Pimeyden välillä.
Kuvan lähde: www.wsoy.fi

Ensimmäinen kirja oli aika suuri pettymys. Mistään ei olisi osannut arvata, että kyseessä on fantasia kirja. Enemmän se toi mieleen Viisikot, joista en ole koskaan erityisemmin välittänyt. Seuraavasta kirjasta lähtien tarina kuitenkin muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun tutustutaan Ikivanhojen kuopukseen Williin. Hän oli enimmäkseen mielenkiintoinen hahmo, vaikka välillä ärsytti hänen kaikkitietävyytensä. Jos jotain ongelmia ilmeni, niin Will vain kaiveli vähän muistiaan ja ratkaisu löytyi. Toisaalta se taas kuuluu Ikivanhan olemukseen. Onneksi päähenkilöihin kuului myös ihan tavalliset lapset Simon, Jane ja Barney, vaikka he hieman jäivät Willin ja Barnin varjoon. Suosikki kirjakseni tässä sarjassa nousi ehdottomasti neljäs osa Kuningas Harmaa lähinnä Branin ja hänen salaperäisen äitinsä tarinan takia.

Pimeä nousee oli ihan mielenkiintoinen sarja vaikka enimmäkseen sen lukemiseen piti keskittyä hyvin tarkasti. Kirjassa henkilöt saattoivat yhtäkkiä huomaamatta siirtyä ajasta toiseen ja juna muuttui aivan yllättäen veneeksi. Jos ajatus vähän harhaili lukiessa, niin sai yleensä pian ihmetellä mitä on tapahtunut. Silti klassinen Valon ja Pimeyden taistelu oli ihan viihdyttävää luettavaa.
Arvosana: 3/5

Susan Cooper: Pimeä nousee I-III:
Yllä meren alla kiven (Over Sea Under Stone)
Pimeä nousee (The Dark is Rising) 
Viheriä noita (Greenwitch)
Loisto 2009
s. 716

Susan Cooper: Kuningas Harmaa (The Grey King)
Pimeä nousee IV
WSOY 2003
s.209

Susan Cooper: Hopeapuu (Silver on the Tree)
Pimeä nousee V
WSOY 2003
s. 331

30Koetus tilanne: 6 400 / 30 000

2 kommenttia:

  1. Minä luin tästä ensimmäisen osan viime vuonna "paremman puutteessa", ja kyllähän sen ihan mielellään luki, vaikkei mikään huikea elämys ollutkaan. Juuri sellainen viisikkomaisuus kirjassa oli; minähän kyllä olin Viisikko-fani, joten se ei haitannut. =D Ehkäpä joskus jaksan lukea sarjan loppuun.

    VastaaPoista
  2. Minulla on nuo viisikirjaa yhteisniteenä 1-3 ja 4-5.Aloitin pitkästä aikaa lukemaan tuota sarjaa. Ollin lukenut sen ekan kerran varmaan 9-10 vuotta sitten. Olen aina pitänyt viisikosta ja viisikkomaisuudesta, taruista, historiasta ja filosofiasta. Joten tartuin innolla jälleen tähän kirjaan. Johon aikoinaan suorastaan rakastuin. Minusta kirja oli hyvä konaisuutena tarinat riipaisevia vähän synkkiä. Mutta ei sellaisia Harry Potterin maisia. Minulle sopivampi kuin Harry Potter joka on ihan ok kirja. Jotenkin Cooperin kirjat puree☺️enemmän kuin Potterit. Vaikka hyviä nekin omalla tavallaan😊

    VastaaPoista