torstai 16. toukokuuta 2013

Orson Scott Card: Oppipoika Alvin

Alvin-sarja meni niin mielenkiintoiseksi, että se täytyy varmaan lukea loppuun ihan yhtä kyytiä. Nyt oli vuorossa sarjan kolmas osa.

Vuoden viivytyksen jälkeen Alvin viimein pääsee syntymäkaupunkiinsa Hatrackiin Seppä Makepiecen oppipojaksi. Soihtu Peggy ei pidä näkemistään tulevaisuuden suunnista ja karkaa siksi opiskelemaan juuri ennen Alvinin saapumista. Ennen karkaamistaan Peggy kuitenkin auttoi erään paenneen orjatytön puoleksi mustan puoleksi valkoisen vauvan pelastamisessa. Peggyn äiti päättää ottaa vauvan omaksi pojakseen ja antaa tälle nimen Arthur Stuart. Mutta vuosien päästä orjatytön omistaja pääsee Arthurin jäljille.

Tämä sarja kyllä paranee vain edetessään. Jo ensimmäisessä kirjassa kiinnostuin soihtu Peggystä ja oli hieman pettynyt, että hänestä ei kerrottu kovin paljon. Nyt siihen tulee muutos ja Peggy on selvästi kirjan toinen päähenkilö. Olin myös aivan oikeassa siinä, että Peggy oli kaikista kirjan henkilöistä mielenkiintoisin. Hänen konstinsa nähdä ihmisten tulevaisuuden polut on mielenkiintoinen lisä tarinaan ja on kiinnostavaa seurata Peggyn kautta miten ihmisten kohtalot muuttuvat heidän päätöstensä johdosta. Alvin ei ole läheskään yhtä mielenkiintoinen hahmo. Häneen kaipaisi ehkä enemmän jotain särmää. Ainakin tähän asti hän on ollut vähän liiankin täydellinen.

Jos edellisessä kirjassa aiheena oli se miten valkoiset halusivat ajaa punaiset pois asuinsijoiltaan, niin tässä kirjassa kerrotaan kuinka valkoiset kohtelevat mustia. Varsinkin orjatilan omistaja Calvin on kamala hahmo. Hänet kuvataan hyvinkin uskonnolliseksi ihmiseksi, mutta silti hän kohtelee orjiaan huonosti. Kirjasta käykin hyvin ilmi, ettei mustia pidetä edes ihmisinä. Onneksi toisenlaisiakin valkoisia löytyy, esimerkiksi Peggyn isä.

Oppipoika Alvin nousi ehdottomasti suosikikseni tästä sarjasta tähän mennessä. Tarina meni hiukan eteenpäin ja varsinkin Peggyn mukaan tulo tarinaan oli mahtavaa. Juoni oli hiukan ennalta arvattava, mutta se ei pahemmin haitannut. Oppipoika Alvin oli oikein viihdyttävää luettavaa.
Arvosana: 4½ / 5

Orson Scott Card: Oppipoika Alvin
Englannin kielinen alkuteos: Prentice Alvin (1989)
Otava 1999
s. 382

Alvin sarja:
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Punainen profeetta
Oppipoika Alvin
Kisälli Alvin
Sydäntulet

30Koetus tilanne: 13 113 / 30 000

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti