Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla

Salla Simukan Jäljellä päätyi lukulistalleni lähinnä sen takia, että se takakannen perusteella vaikutti mielenkiintoiselta.

Jäljellä kertoo tulevaisuuden Suomesta, jossa lapset jaetaan jo nuorena oman lahjakkuutensa mukaan eri ryhmiin. Emmi on jo 15-vuotias, mutta hän on edelleen pelkkä Potentiaali, jolle ei ole löytynyt omaa lahjakkuusaluetta. Emmi kaipaa kipeästi huomiota ja päättää siksi karata. Palatessaan takaisin Emmi huomaa, että hänen perheensä ja kaikki muutkin ihmiset tuntuvat kadonneen.

Aurinko paistoi taas. Emmi ei kyennyt muistamaan, milloin olisi viimeksi ollut näin kauniita kesäpäiviä näin monta peräkkäin. Se tuntui tuhlaukselta. Kaikki tuoksut ja väriloisto menivät ikään kuin hukkaan, kun kukaan muu ei ollut niitä näkemässä. Vain Emmi, joka ei jaksanut välittää niistä. 

Hän ei ollut koskaan saanut pyöräillä niin rauhassa. Ei tarvinnut varoa autoja eikä kiitopyöriä, ei koiranulkoiluttajia, ei kävelyteillä poukkoilevia pikkulapsia. Kaikkialla oli yhtä aavemaisen tyhjää. Emmi toivoi koko ajan, että seuraavan kulman takana hän näkisi liikkuvan auton tai kävelevän ihmisen. Tulisipa joku vastaan.

Tulisipa joku.

Tulisipa.

(Jäljellä s. 43)

Jäljellä kirjan idea vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Tilanne herättää paljon kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia. Kuitenkin kirja on aika tylsä. Enimmäkseen vain haahuillaan tyhjässä kaupungissa ja kaivataan perhettä. Kunnon vastauksia ei ensimmäisen kirjan aikana saada oikein mihinkään, vain enemmän kysymyksiä. Kirjan salaperäisyys on kyllä toisaalta myös suurin syy miksi lukemista jatkaa.

Kirjaparin toinen osa Toisaalla kertoo Samulista, joka saa yllättäen salaperäisen työtarjouksen. Vaikka oikein mitään työstä ei kerrota etukäteen, saa hyvä palkka Samulin lopulta tarttumaan tilaisuuteen. Paljon muuta kirjasta ei kannata kertoa, ettei spoilaa liikaa.

Toisaalla on kirja, joka antaa vastauksen kaikkiin Jäljellä kirjan aikana nousseisiin kysymyksiin. Paljon muuta kirja ei oikein annakaan. Samanlaista salaperäisyyttä ei ollut enää tässä kirjassa. Kaiken lisäksi osasin odottaa jotain tämän suuntaista ratkaisua Jäljellä kirjan perusteella.

Kokonaisuutena tämä kirjaparin idea on ihan kiva, mutta mitenkään kovin hienoa lukuelämystä se ei kuitenkaan tarjoa.
Arvosana: 3 / 5

Salla Simukka: Jäljellä 
Tammi 2012
221 s.

Salla Simukka: Toisaalla 
Tammi 2012
233 s.

30Koetus tilanne: 19 398 / 30 000

Douglas Adams: Linnunrata -viisiosainen trilogia

Jo pitkään minusta on tuntunut, että minulla on aukko sivistyksessä, kun en ole tutustunut Linnunradan käsikirjaan. Jopa muutamassa neulomista käsittelevässä blogissa olen törmännyt viittauksiin siihen. Ainoa kosketus minulla tähän kirjaan aiemmin oli lukion englannin tunnilta, jossa luettiin pätkä tästä kirjasta.

Linnunrata alkaa siitä, kun Arthur Dentille selviää, että hänen talonsa ollaan purkamassa ohikulkutien tieltä. Pian tämä kuitenkin vaikuttaa pikku ongelmalta sillä koko maapallo tuhotaan aurinkokunnan läpi rakennettavan hyperavaruuspikareitin tieltä. Arthur joutuu seikkailemaan pitkin Linnunrataa avaruusolioksi paljastuneen ystävänsä Ford Prefektin kanssa. Arthur pääsee mm. piipahtamaan maailmanlopun ravintolassa, kuulemaan vastauksen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta sekä pelastamaan maailmankeikkeutta krikittiläisiltä. Mukana pyörivät myös Linnunradan presidentti kaksipäinen Zaphod ja masentunut robotti Marvin.

Etukäteen olin kuullut paljon hehkutusta tästä kirjasta ja siksi odotukset oli aika korkealla. Ne eivät kuitenkaan täyttyneet. Kirja oli kyllä todella hauska ja sai nauramaan melkein koko ajan. Minulle kuitenkin kirjassa tärkeintä on tarina ja tämä tarina ei oikein auennut minulle. Koko ajan tapahtui jotain ja loppujen lopuksi kirjasta jäi vähän sekava kuva.

Kirjan huumori kyllä upposi minuun täysillä. Varsinkin matemaatikkona löysin kirjasta muutamia hauskoja oivalluksia. Seuraava pätkä oli yksi suosikkini.

4. Väestö

Tiedetään, että on olemassa ääretön määrä maailmoita, yksinkertaisesti siksi, että on olemassa ääretön määrä tilaa. Eivät kaikki paikat kuitenkaan ole asuttuja. Siispä on oltava rajattu määrä asuttuja planeettoja. Kun mikä tahansa määrätty luku jaetaan äärettömällä, on osamäärä niin lähellä nollaa, ettei erosta juuri kannata puhua, joten kaikkien maailmankaikkeuden asuttujen planeettojen keskimääräisen asukasluvun voidaan sanoa olevan nolla. Tästä seuraa, että koko maailmankaikkeuden asukasluku on myös nolla, ja että kaikki satunnaisesti tapaamamme ihmiset ovat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

(Linnunrata -viisiosainen trilogia s. 256)

Linnunrata -viisiosainen trilogia oli kirja, josta olisin halunnut pitää enemmän. Kirjan huumoria lukuun ottamatta se ei kuitenkaan herättänyt suuri tunteita. Se oli ihan kiva lukea, mutta siinä se. Tyyliltään kirja toi mieleen Terry Pratchettin kirjat ja hänen kirjoistaan tykkääville suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti.

Arvosana: 3 / 5

Douglas Adams: Linnunrata -viisiosainen trilogia

WSOY 2000

s. 798

Sisältää teokset:

Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitch-Hiker's Guide to the Glaxy, 1979)

Maailmanlopun ravintola (The Restaurant at the End of the Universe, 1980)

Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (Life, the Universe and Everything, 1982)

Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish, 1984)

Enimmäkseen harmiton (Mostly Harmless, 1992)

30Koetus tilanne: 19 165 / 30 000

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Joulun aikaan tuli katsottua elokuva Liikkuva linna melkein kokonaan. Elokuva oli ihan mielenkiintoinen ja se sai kiinnostumaan myös kirjasta, johon elokuva perustuu. Diana Wynne Jonesin kirjoja olen jonkin verran nuorempana lukenut, mutta tämä on jäänyt lukematta.

Sophie on vanhin kolmesta lapsesta ja siksi tuomittu epäonnistumaan kaikessa mihin ryhtyy. Eräänä päivänä hattukauppaan, jossa Sophie on töissä ilmestyy Erämaan noita, joka muuttaa Sophien vanhaksi. Sophie lähtee kotoaan ja muuttaa velho Howlin liikkuvaan linnaan. Velho Howlin sanotaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta vanhana naisena Sophie uskoo olevansa turvassa. Linnassa on myös tulidemoni Calcifer, jolta Howl saa voimansa. Sophie lupaa vapauttaa Claciferin sopimuksesta Howlin kanssa ja vastapalvelukseksi Clacifer purkaa Erämaan noidan lumouksen. Siispä Sophie jää liikkuvaan linnaan selvittämään miten voi auttaa Calciferia.

Liikkuvan linnan alku oli hyvin mielenkiintoinen. Maailma vaikutti kiinnostavalta ja Sophien muutos vanhaksi vaikutti lupaavalta juonen suhteen. Mutta noin puolivälistä lähtien kirja alkoi mielestäni junnata paikallaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin kirja ei enää tuntunut niin hyvältä kuin aluksi vaikutti. Kirjan juoni oli melko monimutkainen ja kun luki kirjaa pätkissä aina, kun vain oli aikaa, oli välillä vähän ulalla mitä oikein tapahtui. Kaikista henkilöistäkin oli välillä vaikeaa olla selvillä kuka oikein oli kuka.

Pelkäsin etukäteen, että elokuvan nähtyäni kirjalla ei ole mitään uutta annettavaa minulle. Väärässä olin. Elokuvan ja kirjan juoni eroavat malko paljon toisistaan. Siinä mielessä kirja oli mielenkiintoisempi kuin osasin odottaakaan.

Liikkuva linna oli ihan mielenkiintoinen, mutta myös vähän sekava lukukokemus. Ehkä kirjasta saisi toisella lukukerralla enemmän irti, mutta nyt se ei suosikkieni joukkoon yllä. Se oli kuitenkin ihan kiva lukea ja varmaan tutustun myös sen jatko-osiin.
Arvosana: 3 / 5

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna
Englanninkielinen alkuteos: Howl's Moving Castle (1986)
WSOY 2005
323 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo

30Koetus tilanne: 18 367 / 30 000

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Joskus lukiossa ollessani luin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Ikävä kyllä minulle ei ole kuitenkaan jäänyt minkäänlaista muistikuvaa kirjasta. En edes muista mitä minä siitä pidin. Joka tapauksessa Oi maamme Suomi haaste sai tarttumaan Jääskeläisen kirjaan Harjukaupungin salakäytävät, joka sijoittuu Jyväskylään.

Olli Suominen on jyväskyläläinen kustantaja ja kirkkovaltuutettu, jolla tuntuu olevan kaikki kunnossa. On vaimo ja poika sekä hyvä työ. Sitten Olli tutustuu Facebookissa uudestaan nuoruuden rakkauteensa menestyskirjailija Kerttu Karaan. Pian sen jälkeen Ollin lapsuuden seikkailut salakäytävissä palaavat kummittelemaan Ollin elämään.

Harjukaupungin salakäytävät lähti liikkeelle hiukan hitaasti ja tylsästi. Alku kului vain Ollin tylsän elämän kuvailemiseen. Vähitellen kuitenkin alkoi paljastua kaikkea outoa mitä tapahtui Ollin lapsuudessa hänen seikkaillessaan Tourulan Viisikon jäsenenä. Mysteeri mysteerin perään ilmestyy kutkuttamaan lukijan mieltä ja ne vähitellen saavat kiinnostumaan kirjan tapahtumista.

Kirjalle on kirjoitettu kaksi eri loppua ja etukäteen lukija ei voi aavistaa kumman lopun sai. Minun kirjastosta lainaamani versio oli Blanc. Toisen versio, Rouge, löytyy netistä ja uteliaana ihmisenä piti minun sekin käydä lukemassa, vaikka totesin, että kirjasta lukemani loppu oli minusta parempi. Kuitenkin tämä kaksi vaihtoehtoista loppua oli hauska idea.

Kun vauhtiin pääsi, niin Harjukaupungin salakäytävät oli ihan mielenkiintoinen kirja, jota luki mielellään. Tarina oli mukavan salaperäinen ja oli vaikea ennustaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tämä sai kyllä kiinnostumaan Jääskeläisen muustakin tuotannosta. Ehkä pitäisi kokeilla lukea tuo Lumikko ja yhdeksän muuta uudelleen.
Arvosana: 4 / 5

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Atena  2010
372 s.

30Koetus tilanne: 18 044 / 30 000

Oi maamme Suomi -haasteeseen valtasin Keski-Suomen.

Terry Pratchett: Posti kulkee

Kiekkomaailma kirjojen lukeminen jatkui taas. Nyt oli vuorossa jo sarjan 29. osa. Kovin suuri odotuksia minulla ei tästä kirjasta ollut, mutta takakannen perusteella se vaikutti ihan luettavalta.

Tahmee von Lipwig on ammattihuijari. Sitten hän jää kiinni ja hänet hirtetään. Hämmästyksekseen Tahmee ei kuolekaan vaan hän kohtaa enkeliksi itseään kutsuvan lordi Vetinarin, joka tekee Tahmeesta uuden postimestarin. Hänen tehtävänsä on saada kirjeiden täyttämä postitoimisto uudelleen toimimaan. Avukseen Tahmee saa iältään vanhan nuoremman postinkantaja Vellin ja nuppineuloja keräilevän Stanleyn. Välkkytorneja ylläpitävä Kahmija Kullattu ei kuitenkaan ilahdu kilpailusta, jota posti aiheuttaa nopeille, mutta epäluotettaville välkkytorneille.

Aivan ensimmäiseksi huomion tässä kirjassa vei se, että se on jaettu lukuihin! Aiemmissa Pratchettin aikuisten kirjoissa lukuja ei ole ollut, vaan kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön. En ole oikein pitänyt siitä ja siksi tämä kirja vaikutti jo sen puolesta mukavammalta. Itse kirjan juoni oli ihan mielenkiintoinen ja uusi tuttavuus Tahmee von Lipwig ihan kiinnostava hahmo. Ja huumori tietenkin kukki Pratchettille ominaiseen tapaan. Kirja ei kuitenkaan vienyt aivan täysin mukanaan.

Posti kulkee oli ihan mukava lukukokemus, mutta ei se miksikään suosikiksi noussut. Parasta kirjassa olikin sen huumori, joka sai nauramaan useampaan kertaan. Kiekkomaailma sarjan parhaimmistoon se kyllä nousee. Jos ei vielä ole tutustunut Kiekkomaailma sarjaan, niin tämä voisi olla yksi mahdollisuus aloittaa, sillä kirja on hyvin itsenäinen. Vanhoja tuttuja vilahtelee vain pienissä sivuosissa.
Arvosana: 3/5

Terry Pratchett: Posti kulkee
Englannin kielinen alkuteos: Going Postal (2004)
Karisto 2012
398 s.

30Koetus tilanne: 17 672 / 30 000