sunnuntai 29. syyskuuta 2013

William Nicholson: Tulilaulu

Ylivaltiaan orjat kirjan jälkeen oli pakko aloittaa Tuuli tulessa trilogian viimeinen osa nopeasti. Samalla myös sain yhden sarjan ainakin 14 keskeneräisestä luettua loppuun.

Tulilaulu jatkaa siitä mihin Ylivaltiaan orjissa jäätiin. Profeetta Ira Hath on johdattamassa Manthien kansaa kohti uutta kotimaata. Mutta profetoiminen kuluttaa hänen voimiaan ja hän tietää, että ei itse tule koskaan pääsemään perille. Matkalla Manthien kansa kohtaa monia ongelmia. Esimerkiksi hyttysiä joiden pisto saa käyttäytymään vasten luontoaan tai laakson, josta kukaan ei tahdo koskaan lähteä pois. Suurin ongelma on kuitenkin lähestyvä talvi ja ruuan puute. Selviääkö kukaan Manthien kansasta perille?

Minä en oikein pidä kirjoista, jotka ovat kovin surullisia. Siksi tämäkään kirja ei suosikkeihini lukeudu, koska sen tunnelma on koko ajan niin surullinen.  Koko ajan jaksetaan muistuttaa, että Ira Hath tulee kuolemaan ennen uuteen kotimaahan pääsyä. Eikä siinä kaikki vaan toinen kaksosista, Bowman Hath, tietää, että hänkin joutuu pian jättämään perheensä ja kansansa lopullisesti. Siispä tämä kirja oli aivan liian surullinen minun makuuni. 

Toki joukkoon mahtui muutama hyvin nautittava hetki, kuten kohtaaminen morsiamia ryöstelevän heimon kanssa tai Hathien perheen nuorimman Pinton kehityksen seuraaminen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kirjan tunnelma karkotti minut usein pois sen parista. Siksi edellisen osan jälkeen tämä oli vähän pettymys.

Arvosana: 3 ½ / 5

William Nicholson: Tulilaulu
Englannin kielinen alkuteos: Firesong (2001)
Tammi 2004
362 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 874 / 30 000

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Kesken eräisten sarjojen lukeminen loppuun jatkui. Tällä kertaa vuorossa oli Noituri sarjan toinen osa, jonka ensimmäisestä osasta, Viimeisestä toivomuksesta, pidin, vaikka sen novelli-rakenne ei oikein miellyttänyt.

Kohtalon miekka koostuu jälleen novelleista, jotka kukin ovat oma tarinansa. Novelleissa metsästetään mm kultaista lohikäärmettä ja toisten identiteettejä varastavaa miimikkoa. Lisäksi Geralt saa tehtäväkseen selvittää mikä tappaa kauemmas merelle lähteneitä helmenkalastajia. Kirjassa matkataan myös Brokiloniin, dryadien maahan, minne ihmiset eivät saa mennä. Mukana seikkailee välillä bardi Valvatti jahtaamassa uusia laulujen aiheita ja velhotar Yennefer, jolle on aina paikka Geraltin sydämessä. Mutta saa Yennefer kirjan aikana kilpailijankin.

Edellisen osan aikana en oikein lämmennyt novelli-rakenteelle, mutta tätä lukiessa se ei enää häirinnyt. En tiedä vaikuttiko siihen se, että Viimeisen toivomuksen ahmin muutamassa päivässä, kun taas tätä luin vähitellen novelli kerrallaan. Toisaalta Kohtalon miekassa novellit olivat lähemmin sidottu toisiinsa ja tarina tuntui etenevän myös novellien välillä jonkin verran.

Edelleen pidän tässä sarjassa erityisesti siitä, kuinka siinä käytetään tuttuja satuja hiukan eri muodossa. Tässä kirjassa selitettiin myös, että satujen meidän tuntema muoto on syntynyt siitä kuinka bardit ja muut runoilijat ovat hiukan romantisoineet juttuja siitä mitä oikeasti sattui. Esimerkkinä voisi olla se satu, missä 12 veljestä muuttuu joutseniksi ja heidän siskonsa täytyy tehdä heille nokkosesta paidat purkaakseen lumouksen. Tämän kirjan mukaan veljeksiä oli vain yksi ja hänkin muuttui merimetsoksi eikä joutseneksi.

Kohtalon miekka oli mielestäni parempi kuin Viimeinen toivomus. Se on hiukan synkempi, mutta siinä on useita hauskoja hetkiä. Geraltin tuntemuksiinkin pääsi tässä osassa ehkä vielä paremmin sisälle. Ennen kahta viimeistä novellia kirjan arvosana keikkui 4 tienoilla, mutta novellit Kohtalon miekka ja varsinkin Jotain enemmän olivat niin mahtavia, että ne nostavat arvosanaa. Vaikuttaa siltä, että Noituri-sarja on kovaa vauhtia kohoamassa suosikkieni joukkoon.
Arvosana: 5 / 5

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka
Puolan kielinen alkuteis: Miecz Przeznaczenia (1993)
WSOY  2011
404 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika

30Koetus tilanne: 25 512 / 30 000

maanantai 16. syyskuuta 2013

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat

Tämän Tuuli tulessa sarjan olen lukenut kerran aikaisemmin monta vuotta sitten ja silloin pidin siitä valtavasti. Siksi päätin kesällä kokeilla lukea sen uudestaan. Vaikka sarjan ensimmäinen osa ei vakuuttanut enää, niin päätin silti kokeilla vielä tätä toista osaa.

On kulunut neljä vuotta edellisen kirja tapahtumista. Kun kaksoset Kestrel ja Bowman ovat 15-vuotiaita, Aramanthiaan hyökätään ja melkein koko Aramanthian kansa viedään orjuuteen Valtiasmaahan. Vain Krestel pääsee pakoon. Niinpä hän lähtee seuraamaan perhettään vannoen kostoa. Matkalla hän törmää Gangin valtakunnan karavaaniin, joka on matkalla naittamaan maan prinsessa Johdillaa Valtiasmaan Ylivaltiaan pojalle.

Tämän sarjan uusinta luvussa ensimmäisen osan jälkeen oli hiukan pettynyt olo. Se ei ollut yhtä hyvä kuin muistin. Mutta tätä lukiessa palautui mieleen miksi silloin aikoinaan pidin tästä sarjasta niin paljon. Oli kiinnostavaa lukea kaksosten, Kestrelin ja Bowmanin, suhteesta ja kuinka he kaipasivat toisiaan joutuessaan eroon toisistaan. Mutta kaikista mielenkiintoisin hahmo oli kuitenkin prinsessa Johdila eli Sisi, joka kehittyy kirjan aikana valtavasti. Alussa hän on vain turhamainen ja yksinkertainen tyttö, joka kirjan kuluessa nousee yhdeksi sen sankareista. 

Tämä kirja yllätti minut synkkyydellään. Tunnelma oli tässä osassa aivan erilainen kuin edellisessä. Ihmisiä tapettiin paljon esimerkiksi polttamalla heidät elävältä. Lisäksi edellisessä osassa hiukan yksinkertaisena, mutta hyväntahtoisena hahmona esitetty Mumpo innostuu manaxasta, julkisesta taistelusta, missä saatetaan taistella jopa kuolemaan asti. Onneksi vastapainona näille julmuuksille oli myös hiukan huumoria. 

Tämä oli kirja, jota ei malttanut laskea käsistään, kun koko ajan halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitä ei muuttanut edes se, että välillä oli vähän tylsempiäkin kohtia. 
Arvosana: 4½ / 5

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat
Englanninkielinen alkuteos: Slaves of the Mastery (2001)
Tammi 2003
382 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 108 / 30 000

lauantai 14. syyskuuta 2013

Ally Condie: Rajalla

Luin reilu vuosi sitten Ally Condien Tarkoitettu -kirjan. En pitänyt siitä kovinkaan paljon, mutta jatko kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin lukea seuraavan osan, jos se tulee joskus kirjastossa vastaan. Nyt se sitten viimeinkin tuli.

Cassia on järjestänyt itsensä  työleirille löytääkseen Kyn, joka on lähetetty ulkoprovinsseihin syötiksi kansannousuun liittyneille, että nämä pommittaisivat Kyta ja muita Yhteiskunnan silmissä poikkeavia. Myös Cassia livahtaa ulkoprovinsseihin, missä hän saa kuulla, että Ky on karannut parin muun pojan kanssa Louhikkoon. Viimeistään silloin Cassia jättää taakseen kaiken minkä tuntee ja lähtee seuraamaan Kyta. Hänellä on myös toinen tavoite. Hän haluaa etsiä kansannousun ja liittyä siihen.

Tarkoitetussa minua eniten häiritsi se, että päähenkilö Cassialla ei tuntunut olevan mitään kovin suuria ongelmia, mutta silti hän alkaa kapinoimaan. En pystynyt ymmärtämään hänen toimintaansa. Toki Yhteiskunta oli kamala siinä mielessä, että kaikki valinnat tehdään sen jäsenten puolesta. Esimerkiksi Yhteiskunta valitsee jokaiselle sopivan työn ja elämänkumppanin eikä yksilöllä ole siihen mitään sananvaltaa. Toisaalta vastapainoksi tästä vapaudenrajoituksesta saadaan terve 80-vuotinen elämä. Melkein kaikki henkilöt tuntuivat myös olevan tyytyväisiä elämäänsä. Tässä osassa päästään näkemään enemmän Yhteiskuntaa niiden silmin, jotka ovat joutuneet sen ulkopuolelle joko omien tai vanhempiensa tekojen tähden. Sen perusteella onkin helpompi ymmärtää miksi esimerkiksi Cassia ja hänen ystävänsä Indie haluavat liittyä Kansannousuun ja alkaa taistella Yhteiskuntaa vastaan.

Tässä osassa tapahtumia kerrottiin myös Kyn näkökulmasta mikä toi mukavan vastapainon Cassialle. Kyn toimintaa ja mielipiteitä oli näin helpompi ymmärtää. Toisaalta minulla meni välillä sekaisin kumpi oli äänessä, Cassia vai Ky. Heidän kerronnassaan olisi ollut hyvä olla jonkinlainen sävyero.

Rajalla oli mielestäni paljon parempi kuin Tarkoitettu. Toimintaa oli hiukan enemmän, vaikka ei tässäkään osassa paljon mitään oikeastaan tapahtunut. En edelleenkään pidä kovin paljon Cassiasta henkilönä. Eniten ehkä ärsytti kuinka hän alussa vakuuttaa rakastavansa Xanderia, mutta ryntää sitten heti etsimään Kyta. Kaikesta tästä huolimatta Rajalla oli ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei pärjää vieläkään esimerkiksi samantyylisille Lauren Oliverin Delirium ja Pandemonium kirjoille. Mutta kyllä tämän osan perusteella myös sarjan päätösosa täytyy lukea.
Arvosana: 3½ / 5

Ally Condie: Rajalla
Englannin kielinen alkuteos: Crossed (2011)
Tammi 2012
340 s.

Tarkoitettu trilogia: 
Tarkoitettu
Rajalla
Perillä

30Koetus tilanne: 24 726 / 30 000

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Rick Riordan: Athenen merkki

Athenen merkin suomennosta olen odottanut jo kauan. Siksi ostin sen siskolle synttärilahjaksi heti sen ilmestyttyä, että pääsisin itsekin mahdollisimman pian lukemaan sitä. Oli hiukan tuskastuttavaa odottaa, että sisko saisi tämän ensin luettua, mutta lopulta koitti minun vuoroni.

Athenen merkki jatkaa siitä, mihin edellinen osa Merenjumalan poika jäi. Annabeth, Leo, Jason ja Piper ovat laskeutumassa roomalaisten puolijumalien leiriin, missä Percy odottaa heitä. Kauan eivät roomalaiset ja kreikkalaiset eivät ehdi tutustua toisiinsa, kun Annabeth, Percy, Jason, Piper, Leo, Hazel ja Frank jo joutuvat pakenemaan roomalaisten vihaa. Seitsikon ensimmäiseksi tehtäväksi muodostuu pelastaa Hazelin velipuoli Nico de Angelo, joka on jäänyt maanjumala Gaian kätyreiden vangiksi. Ja aikaa on tietenkin vain muutama päivä ennen kuin Nico kuolee ja Rooma tuhoutuu. Annabeth on saanut äidiltään Athenelta toisen tehtävän. Hänen täytyy seurata Athenen merkkiä ja etsiä eräs roomalaisten ryöstämä esine. Onnistuuko Annabeth tässä, vaikka kukaan hänen monista sisaruksistaan ei ole siinä onnistunut?

Athenen merkki on samaa muotoa kuin muutkin Riordanin kirjat. Aikaa on vain muutama päivä suorittaa jokin tehtävä. Tehtävää suoritettaessa tavataan tietenkin joukko kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia ja hirviöitä, joista suurin osa on sankareita vastaan. Mielenkiintoiseksi tämän kirjan tekee se, kuinka roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien muodostama seitsemän ryhmä saa suhteensa toimimaan. Sekä Percylle että Jasonille tuottaa hankaluuksi olla tasa-arvoisena osana puolijumalien muodostamaa ryhmää. He kun ovat molemmat tottuneet olemaan aina johdossa. Mielenkiintoinen kolmiodraama on myös Frankin, Hazelin ja Leon suhde. Frank ja Hazel ovat vasta alkaneet seurustelemaan, kun he tutustuvat Leoon, joka muistuttaa Hazelin entistä poikaystävää Sammya.

Pidin tästä kirjasta paljon. Alku oli hiukan tylsähkö, mutta vauhtiin päästyään kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Riordanin huumori uppoaa minuun edelleen hyvin ja useammalle kohdalle hekottelin ääneen. Muutama kirjoitusvirhe pisti silmään, mutta ei silti häiritsevissä määrin. Ainoa ärsyttävä asia oli se, miten kirja loppui. Miten sitä jaksaa odottaa seuraavaa osaa? Vai pitäisikö siirtyä lukemaan näitä englanniksi?
Arvosana: 4½ / 5

Rick Riordan: Athenen merkki
Englanninkielinen alkuteos: The Mark of Athena (2012)
Otava 2013
560 s.

Olympoksen sankarit: 
Eksynyt sankari
Merenjumalan poika
Athenen merkki

30Koetus tilanne: 24 386 / 30 000

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Miettiessäni mitä lukisin seuraavaksi huomasin, että minulla on paljon kesken monia sarjoja, joihin on jo ilmestynyt jatkoa, mutta en ole saanut luettua jatko-osia. Siispä päätin, että minun pitää lukea nyt muutamasta sarjasta kaikki ilmestyneet osat ennen kuin saan aloittaa uutta sarjaa. Ensimmäisenä jatkoin Kulttuuri sarjan lukemista.

Sota uhkaa ja vain Tsoldrin Beyache niminen mies voi ehkä estää sen. Mutta Beyache on antautunut tutkimukselle ja mietiskelylle. Diziet Sma niminen nainen ja Skaffen-Amtiskaw niminen robotti lähtevät etsimään Beyachen ystävää Cheradenine Zakalwe nimistä miestä, jonka tehtäväksi annettaisiin puhua Beyache ympäri auttamaan Kulttuuria estämään sota.

Aseiden käyttö -kirjan joka toinen luku on otsikoitu järjestysluvulla, joka koko ajan kasvaa. Näissä luvuissa kerrotaan ensin Smasta ja Skaffen-Amtiskawista etsimässä Zakalwea ja sitten Zakalwesta suorittamassa tehtäväänsä. Loput luvut on otsikoitu roomalaisella luvulla, joka laskee kolmestatoista alaspäin. Nämä luvut kertovat välähdyksiä Zakalwen aiemmasta elämästä ja samalla aukeaa Zakalwen tarina lopusta alkuun. Tämä rakenne tekee kirjasta ehkä hiukan hankalan, mutta kuitenkin pidin tästä ratkaisusta. Tämän rakenteen ansiosta Zakalwen menneisyys pysyy arvoituksena melkein loppuun  asti ja se saa jatkamaan lukemista.

Varsinkin Zakalwe oli mielenkiintoinen hahmo. Sma oli värvännyt hänet Kulttuurin hommiin, mutta Zakalwe kuitenkin pohti usein tekeekö hän oikein totellessaan Kulttuuria. Myös Zakalwen vähitellen paljastuva menneisyys saa kiinnostumaan hahmosta enemmän. Muut hahmot jäivät kuitenkin hiukan etäisiksi.

Aseiden käyttö ei ollut missään nimessä kovin helppo kirja. Usein sai keskittyä kunnolla, että ymmärsi mitä oikein tapahtui. Ilman kirjan loppua kirja olisikin ollut ehkä vain kolmosen arvoinen. Mutta loppu oli mukavan yllätyksellinen ja se nostaa arvosanaa.
Arvosana: 4 / 5

Iain M. Banks: Aseiden käyttö
Englannin kielinen alkuteos: Use of Weapons (1990)
Loki-Kirjat 1997
403 s. 

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 23 826 / 30 000